Olimme ostaneet Lapinlahdelta paritalon puolikkaan vuoden 2003 lopulla ja olin jäänyt kahden lapsen kanssa kotiäidiksi mieheni käydessä töissä. Taloutemme oli tosi tiukoilla ja tuntui että rahaa ei ollut juuri mihinkään. Kesällä meidän Hilma, joka oli silloin pari vuotias, olisi tarvinnut uudet lenkkarit. Mutta koska rahasta oli tiukkaa, minusta tuntui, että en raaski edes lenkkareita ostaa. Surin sitä ja mietin että mistähän ne saisin. Olin sitten eräänä päivänä omalla pihalla lasten kanssa, kun naapurin nuori rouva ilmestyy paikalle. Hänellä oli saman ikäinen tyttö kuin meillä mutta hän oli jotenkin isompikokoinen. Niinpä tämä rouva ottaa omalle tytölleen pieneksi käyneet lenkkarit esille ja kysyy olisiko meillä niille tarvetta? Hämmästyin! Lenkkarit olivat kuin uudet ja aivan hämilläni kiittäen otin ne vastaan. Hän ei halunnut niistä mitään maksua edes. Näin tähänkin tarpeeseen oli vastattu ihmeellisesti.