Anu Oikarinen

Alppiruusu

Blogini

  • Varamummo

    Oli kesä 2007. Olin muutamaa kuukautta aikaisemmin saanut kolmannen lapsemme. Olin menettänyt oman äitini ollessani 15-vuotias ja siksi äidittömyys ja se että lapsiltamme puuttui mummo, oli äärettömän kipeä asia. Kun muut äidit puhuivat mummoistaan ja siitä miten mummo/mummot olivat mukana heidän ja lastensa elämässä, oli minulle kuin punainen vaate. En osannut tästä kivustani oikein puhua kenellekään vaan se oli sellainen kipeä, sisäinen, haava.

    Eräänä päivänä puhelin soi. Minulle soitti eräs iäkkäämpi, uskova naishenkilö, joka oli perhettämme jonkun verran tavannut muutamien viime vuosien aikana. Hän soitti ja sanoi että oli saanut meidät sydämelleen ja halusi siksi soittaa ja kysyä voiko hän ruveta meille varamummoksi?

    Olin aivan puulla päähän lyöty ja hämilläni vastasin että tottakai! Siitä alkoi yhteys, joka on jatkunut kohta kaksi vuosikymmentä. Hän kävi meillä kylässä silloin tällöin ja hoiti lapsia tarvittaessa että pääsin välillä irtautumaan kodista asioille tai että pääsimme mieheni kanssa jossain käymään.

    Oli ihanaa saada hänet vanhimman tyttäremme hääjuhlaan varamummon roolissa. Tiedän että hän on paljon rukoillut perheemme puolesta ja itse olen häneltä saanut esimerkkiä äitiyteen ja myös kaipaamani äitihahmon.

    Yksin Jumala voi tietää tarpeemme tarkalleen ja vastata niihin näinkin konkreettisesti. Hän voi käyttää toisia ihmisiä rakkautensa ilmi tuomiseen ja eheytymiseen. Arvostan varamummossa myös sitä että hän oli kuuliainen kehotukselle ja soitti rohkeasti vaikka ei taustoistani eikä kipuiluistani tietänytkään mitään.

  • Jyväskylä

    Kerron tässä niistä vaiheista, miten meidät johdatettiin Jyväskylään ja miten meitä on siellä johdatettu.

    Kaikki alkoi kesällä 2021.

    Olimme asuneet Lapinlahdella taajama-alueella isossa talossa nelisen vuotta vuokaralla. Olin toiminut yksityisenä perhepäivähoitajana kolmisen vuotta ja tehnyt välillä ympäripyöreitä päiviä. Vaikka talo oli kaunis ja iso niin siinä oli myös paljon työtä (mm. lumityöt, pihatyöt, siivoamiset, polttopuut). Talo oli myynnissä ja koko ajan oli takaraivossa ajatus, minne sitten, jos talo menee kaupaksi?

    Olin väsynyt työtaakkaan ja koin olevani tosi yksin työssäni, korona-aikakin oli alkanut. Olimme toimineet reilun vuoden tukiperheenä. Tuleva syksy ahdisti kovin ja mietin miten jaksan enää töitä ja kodinhoitoa. Olimme pidemmän aikaan heitelleet ilmoille ajatusta toiselle paikkakunnalle muuttamisesta mutta meidän teini-ikäinen tytär vastusti ajatusta koska hänen kaverinsa jäisivät ja niin se ajatus aina haudattiin.

    Kesällä -21 minulle tuli kova tarve päästä kaikesta ylimääräisestä tavarasta eroon. Juttelimme mieheni Markon kanssa siitä, että jos lähtö talosta tulee, niin yritämme lähteä mahdollisimman nopeasti, kahdessa kk:ssa, vaikka meillä olisi oikeus asua puoli vuotta.

    Heinäkuun lopussa -21 kävimme rippijuhlissa Tampereella. Kun ajoimme Jkl:n ohi takaisin päin sanoin Markolle: ” Voisin kuvitella, että joskus asuisimme Jkl:ssä.” Mutta siihen se jäi, ajatukseksi siinä vaiheessa. Esikoisemme Otto muutti kotoa 20.8.-21 ja sen jälkeen talo tuntui entistä isommalta ja tyhjemmältä koska yläkertaan jäi tyhjä huone.

    Työni loppuvat

    Kun aloitin ypph syksyllä 2018, ajattelin että teen tätä työtä niin kauan kuin lapsia riittää. Syksyllä -21 minulta oli jäämässä kaksi lasta pois hoidosta ja Saimista en enää ollut saanut mitään tukia, kun hän täytti 3 v. Minulla oli vain yksi hoitolapsi ja toinen uusi hoitolapsi oli tulossa ja hänestä oli kirjoitettu sopimus aikaisemmin jo.

    28.8.-21 lauantaina tuo hoitoperhe oli yrittänyt soittaa minulle mutta minulla oli puhelin äänettömällä enkä kuullut soittoa. He laittoivat viestiä, että heillä on tullut elämänmuutos eivätkä he voikaan jatkaa hoitosuhdetta kuin syyskuun loppuun asti.

    Asunto menee alta

    Seuraavana päivänä, sunnuntaina 29.8.-21 olimme sopineet, että vuokranantaja tulee käymään. Olimme vähän jännittyneitä ja mietimme mitähän asiaa heillä on. Odotin ulkona siskoni kanssa vuokranantajia ja siinä samalla siskoni kanssa juttelin, että jos joskus tulee mahdollisuus lähteä, niin olisi vain rohkea ja luottaisi että Jumlala johdattaa.

    Vuokranantaja tuli juuri silloin ja he varovasti esittivät, että miltä se kuulostaa, jos he tulisivat taloon takaisin asumaan? Heidän perheessään oli tulossa muutoksia ja siksi palaaminen Lapinlahdelle oli järkevintä. Sanoimme että totta kai ymmärrämme tilanteen ja olemme valmiit lähtemään niin nopeasti kuin mahdollista.

    Jumala puhuu olosuhteiden kautta

    Jumala puhuu olosuhteiden kautta. Tämä oli selvä merkki, että nyt on jotain tapahtumassa. Tottakai siinä meni vähän pasmat sekaisin. Samana viikonloppuna menetin työn ja perheemme asunnon. Ja ilmaan jäi kysymys, minne sitten? Jeesuksen omana saamme muuttaa kaikki elämämme kysymykset rukouksiksi, Herra auta! Herra johdata! Onko nyt aika meidän vaihtaa paikkakuntaa? Jos on niin minne? Koin ihmeellistä rauhaa tuon myllerryksen keskellä ja oli olo, että nyt on Jumalan sormi meitä liikuttamassa koko perheenä. Tiesin myös, että monet rukoilivat meidän puolestamme ja tunsin kuinka rukoukset kantoivat meitä. Jumalan ajoitus on täydellistä. Aina ja joka asiassa, myös tämän meidän muuttomme kohdalla. Sähkön hinnat olivat nousussa juuri tuolloin joten ajatelkaa mitkä sähkölaskut meillä olisi ollut maksettavana, isossa talossa, jonka päälämmitysmutoto on sähkö?

    Entä Jyväskylä?

    Sitten meidän tyttäremme Hilma ja Martta rupesivat puhumaan että; ” Entä Jyväskylä?”  Hilmalla oli tuttuja rippikoulusta sieltä. Ihmeellistä tässä oli se, että Martta oli myös heti valmiina lähtemään, vaikka toki suru oli, kun kaverit jäisivät. Aikaisemmin hän oli aina vastustanut muutto ajatusta. Niin sitten rupesin rukoilemaan, että johdata tyttöjen koulut, meille asunto, omat ja Markon työkuviot, jos Jyväskylä on meidän paikkamme.

    Tyttäremme Hilma puhui että hän haluaisi Jyväskylän Normaalikouluun lukioon opiskelemaan. Hänen kavereitaan opiskeli myös siellä. Sanoin hänelle syyskuun puolessa välissä että laita koulun rehtorille viestiä ja kysy mikä siellä on tilanne. Koulu on pieni ja sinne on vaikea päästä. Parin tunnin päästä Hilma sai sieltä vastauksen: ”Täällä on juuri eilen vapautunut yksi paikka, tervetuloa! ” Tämä oli minulle ensimmäinen merkki Jumalalta, että tuonne suuntaan.

    ” Tämä asunto on teille! ”

    Toinen rukousaihe oli että Herra johdattaisi meille asunnon. Emme halunneet enää omakotitaloon vaan mielellään rivitalo, 4 huonetta (koska vanhemmilla tytöillä oli ehto, että heille omat huoneet), sellainen minne saa tuoda koiran sekä oma pieni piha ja sauna.

    Huomasin ilmoituksen tori.fi:ssä. Tämä oli ainut iso rivitaloasunto mikä oli tullut juuri tarjolle yksityisellä.  Asuntoesittely pidettiin videoyhteydellä. Jotkut muutkin olivat olleet tästä kiinnostuneita ja olin ihan varma että me emme asuntoa saa, koska eihän meillä ollut töistäkään mitään tietoa ja varmuutta! Mutta eräänä päivänä vuokranantaja soitti minulle, että hänellä oli intuitio, että tämä olisi meille! 4 h, k, sauna, pieni piha, ja kun vuokranantajalta kysyin, saako tuoda koiran hän kysyi mikä rotu? Sanoin että kääpiösnautseri, ja hän sanoi, että saa tuoda, hänelläkin on ollut siinä asuessa saman rotuinen koira.  Lokakuun puolessa välissä kävimme katsomassa asunnon, kirjoittamassa vuokrasopimuksen ja veimme tavaroita asuntoon. Asunto oli osittain tosi likainen, siinä oli asunut ennen meitä opiskelijapoikia. Minulle tuli siitä paha mieli.

    Enkeli?

    Lähdimme ostamaan ruokaryhmää eräältä opiskelijatytöltä Jyväskylässä. Tämä kohtaaminen oli ihmeellinen. Hän oli todella ystävällinen, kiinnostunut kuulemaan miksi muutamme Jkl:ään ja kun tuli puhetta meidän likaisesta asunnostamme niin hän sanoi, että hän on tosi pahoillaan! Ihan vieras ihminen! Hän halusi käydä jututtamassa meidän tyttöjämme (jotka istuivat autossa) ja halusi rapsuttaa meidän koiraammekin. Tytöille hän sanoi, että tulette varmasti viihtymään Jyväskylässä ja että tämä on hieno opiskelija kaupunki. Hän toivotteli meille kaikille kaikkea hyvää. Kun lähdimme, kysyin Makelta, oliko tämä enkeli? Tuo kohtaaminen rohkaisi minua valtavasti. Ehkä sittenkin olemme oikealla reitillä. Vuokranantaja lupasi hoitaa asunnon siistiksi.

    Osan huonekaluista saimme myytyä entiselle vuokranantajalle koska heillä ei ollut huonekaluja mukana ja saimme jättää ne entiseen kotiin. Lisäksi pidin ”huonekirppistä” missä kävi paljon asiakkaita. Tuli tunne, että todella kivuttomasti pääsimme ylimääräisestä tavarasta eroon. Mietinkin, kävikö meillä enkeleitä ostoksilla? Mitä en saanut myytyä, lahjoitin Ystäväntuvan kirpputorille.

    Työpaikka

    Olin hakenut yksityiseen päiväkotiin töihin mutta sieltä ei ollut kuulunut mitään. Siksi tein hakemuksia muuallekin ja olin jo sopinut pariin paikkaan haastattelut. Rukoilin että Herra johdata oikeaan paikkaan ja siunasin jo tulevaa työpaikkaa ja työkavereita! Kun muuttoon oli puolitoista viikkoa aikaan niin tuolta yksityiseltä päiväkodilta tuli soitto. Heillä oli tullut muutos ja tarvitsivat työntekijän pikaisesti. Sovimme haastattelun teamsin välityksellä seuraavaksi päiväksi ja että menen tutustumaan paikkaan muuton jälkeen maanantaina 1.11.2021.

    Minä ja make saimme tehdä töitä perjantaihin 29.10.-21 asti. Muuttopäivä oli lauantai 30.10.-21. Kun näin pakettiauton minkä Make oli varannut meidän muuttoomme, minulle iski epätoivo ja ahdistus. Meidän jäljelle jääneet tavaramme eivät millään tule mahtumaan tuohon autoon! Mutta Jumalalla oli tämäkin jo hallussa ja hän johdatti Maken työkaverin muuttokaveriksi ja hänellä oli ihmeellinen taito pakata auto joka kohdasta tarkasti. Kaksi kuukautta oli mennyt siitä, kun vuokranantaja tuli käymään ja ilmoitti että joudumme lähtemään.

    Maanantaina 1.11.-21 menin tutustumaan Martan kanssa hänen uuteen kouluun ja jätin hänet sinne. Siitä ajoin yksityiseen päiväkotiin tutustumaan. He kysyivät, haluanko tulla töihin ja seuraavana päivänä sain aloittaa siellä työt ja siellä olen edelleen. Eli yhden päivän olin työttömänä!

    Jossain vaiheessa työsuhteeni jatkosta ei ollut tietoa ja niinpä kävin haastatteluissa parissa paikassa. Toisessa olin kolmen naisen haastateltavana ja yhtäkkiä minulta kysyttiin, mikä on minun supervoimani? Sain siinä rohkeuden todistaa heille uskostani Jeesukseen, ja siitä miten se on vaikuttanut elämässäni hyviä asioita. Hetki oli ihmeellinen ja kuivia silmiä ei ollut. Työpaikkaa sieltä en saanut mutta uskon että tuokaan käyntini siellä ei ollut vahinko. Ja ihmeellisesti minulle tarjottiin myöhemmin vakituista paikkaa tuolta yksityisestä päiväkodista.

    Make sai huokaista puoli vuotta muuton jälkeen, hoitaa Saimia ja levätä. Toki hän haki töitä mutta ei saanut koska ei ollut sen aika. Koin että Saimikin sai isän tuona aikana, sellaisen, joka on läsnä eikä aina vain töissä. Lapinlahdella asuessa Make teki useampaa työtä, ja suhde Saimiin oli jäänyt ohueksi.

    ”Kaikki on myynnissä”

    Olimme jättäneet/myyneet suurimman osan huonekaluista Lapinlahdelle joten tarvitsimme Jyväskylästä uudet huonekalut. Menin ostamaan lipastoa eräältä henkilöltä. Sieltä lähtiessä tuli puhetta että olemme juuri muuttaneet Jyväskylään ja tarvetta olisi kaikenlaisille huonekaluille ja tavaroille. Tämä henkilö kertoi että itseasiassa hänkin on muuttamassa ja kertoi että myy tavaroitaan pois. Kun kysyin mitä kaikkea on myynnissä, hän sanoi että ”kaikki on myynnissä!” Niinpä sitten menimme takaisin hänen asuntoon ja valitsin sieltä meille vielä mm. maton, nojatuolin ja toisen lipaston.

    Markolle töitä

    Keväällä -22 Make sai kuulla seinänaapurilta, että yksi firma etsii kiinteistönhoitajaa. Make oli sinne yhteydessä ja pääsi haastatteluun. Make oli hakenut tosi moneen paikkaan ja minä aloin olla jo epätoivoinen, kun ei minnekään pääse.

    Kun Make oli menossa tuonne haastatteluun, rukoilin, että anna Herra vastaus heti, ettei tarvitse jäädä miettimään saako hän sitä paikkaa vai ei. Ja kuinkas kävikään!? Kun Make tuli sieltä haastattelusta, niin kysyin miten meni? Make sanoi, että hyvä etteivät jo heti työtakkia nakanneet niskaan, että ala mennä jo kentälle. Eli vastaus oli kyllä, Make oli saanut vakituisen työpaikan.

  • Sivuun siirretty

    Sivuun siirretty

    Opiskellessani Lapinlahdella Portaanpään kristillisessä opistossa eräs toinen kristillisten aineiden opettaja antoi meille laajan, Raamattua koskevan, kotitehtävän. Tarkoitus oli lukea osia Raamatusta Vanhan ja Uuden Testamentin puolelta ja vastailla kysymyksiin mitä tämä opettaja oli tehnyt. Tehtävä tuntui isolta, mutta ajattelin että teen sen parhaani mukaan ja mahdollisimman rehellisesti kysymyksiin vastaten.

    Opettaja arvioisi vastaukset ja palauttaisi tehtävät meille luettuaan ne. Palautuspäivä koitti ja selailin vihkoa, minne olin vastaukseni kirjoittanut. Paljon oli punakynällä merkittyjä kohtia ja osa kommenteista tuntuivat jopa vihamielisiltä. En ollut osannut vastata osaan kysymyksistä oikein hänen mielestään ja niinpä siellä saattoi lukea että: ” Vastauksesi ei ole tehtäväannon mukainen.” Hämmennyin. Mitä ihmettä minun sitten olisi pitänyt vastata? Olin vain ollut rehellinen ja vastannut kysymyksiin niin kuin koin sisimmässäni. Opettaja kertoi, että kävisimme läpi näitä vastauksia jollakin tunnilla myöhemmin. Minua kylmäsi. Mitähän siitä tulee? Joudunko taas teilattavaksi. Jännitin ja pelkäsin tätä tuntia jo paljon etukäteen.

    Koitti sitten päivä, jolloin tuo opettajan pitämä tunti oli tulossa. Koska pelkäsin ja jännitin tuota tuntia, rukoilin kotona ennen opistolle lähtöä. Huokailin vain, että tapahtukoon Jumalan tahto. Menin kouluun ja kun astuin luokkaan, huomasin että rehtori seisoo luokan edessä. Menin paikalleni luokkakaverin viereen ja kysyin häneltä hiljaa, miksi rehtori on luokassa? Missä meidän opettaja on? Luokkakaverini kertoi, että tämä meidän opettaja oli aamulla tullut häntä parkkipaikalla vastaan ja sanonut vain että: ”Minun pitää mennä lääkäriin.” Sitten hän oli hypännyt autoonsa ja ajanut pois. Sen koommin puolentoista vuoden aikana ei tätä opettajaa koulussa näkynyt eikä meille koskaan kerrottu syytä miksi tämä opettaja ei kouluun enää tullut. Myöhemmin tämä luokkakaverini kertoi, että myös hänellä oli samana aamuna ollut ahdistava olo tästä opettajasta ja hänkin oli lähtenyt rukoillen kouluun. Emme arvanneet, että rukouksemme saisivat tällaisen vastauksen.

    Eli vastustustakin jouduin kokemaan. Sielunvihollinen on hereillä koko ajan ja hän haluaisi että pelästyisimme ja olisimme hiljaa. Mutta työ on Herran ja Hän valvoo omiaan.

    Rukousten lapset eivät mene hukkaan. Uskon että sinunkin taustalla on rukoileva äiti, täti, mummo tai muu aikuinen. Raamattu kehoittaa meitä monissa kohdissa kertomaan lapsille ja lastenlapsille Jumalan suurista teoista. Ottakaamme siitä vaarin omalla kohdallamme.

    ”Ohjaa poikanen oikealle tielle niin hän ei vanhanakaan siltä poikkea. ” Sananlasku 22:6. Vie lapsillesi ja lastenlapsille hengellistä kirjallisuutta ja musiikkia, jos se suinkin on mahdollista.  Mahdollista heille pyhäkouluun meno, hengelliset lasten- ja nuortenleirit. Ukkina tai mummona, tätinä, setänä, enona tai kummina tarjoudu viemään tai kustantamaan lapsia/ nuoria sinne mistä he voivat saada lisää oppia Jumalasta ja Jeesuksesta. Nämä investoinnit kantavat hedelmää ikuisuuteen saakka.

    Ennenkaikkea voimme rukoilla. Meillä on rukouksia kuuleva, elävä Jumala. Saamme huokailla lastemme ja lastenlastemme ja koko Suomen kansan lasten ja nuorten puolesta ja Hän on luvannut kuulla!

  • Pyhä Henki

    Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jeesusta Kristusta. Myös tästä minulla on omakohtaista kokemusta. Vaikka olin kuullut lapsuuden kodissa Jumalasta ja Jeesuksesta, niin silti Jeesuksen merkitys oli jäänyt minulle vieraaksi. Kun sitten elämän tyhjyys ajoi lukemaan raamattua v. 1997, niin oli ihmeellistä, miten Jumalan sanasta avautui Jeesuksen merkitys omalle kohdalleni ilman että kukaan ihminen oli opettamassa minua! Yksin Pyhä Henki toimi opettajanani siinä hetkessä ja vaikutti uskon syntymisen.

    Niin kuin tuulella on vaikutuksensa, puun oksat heiluvat, lehdet lentävät ja aallot lyövät rantaan, niin samalla lailla Pyhällä Hengellä on vaikutuksensa. Jumalan sanan kautta Pyhä Henki antaa uskon syntyä ja kasvaa ja luo meissä Hengen hedelmiä ”… rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää” Gal.5:22.

    Jeesus näki hyväksi lähettää meille Pyhän Hengen, puolustajan ja opastajan joka johdattaa meitä kaikkeen totuuteen. Niin kuin silloin vuosikymmeniä sitten näin oman syntisyyteni ja sen että tarvitsen Jeesusta, niin saman tekee Pyhä Henki edelleenkin Jumalan sanan kautta. Olisi niin ihanaa huomata itsessään kaikki nämä hengen hedelmät mutta rehellisesti sanottuna usein huomaan itsessäni aivan muuta: äkkipikaisuutta, itsekkyyttä, surua, vihaa jne. Liha taistelee henkeä vastaan. Mieheni Marko aina muistuttaa, että liha ei jalostu ja näin se on. Siksi on äärettömän tärkeää, että julistamme Jumalan sanaa myös itsellemme. Silloin Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen sovitustyön merkityksen, syntien anteeksi saamisen ja saamme armon nousta ja jatkaa kilvoittelua eteenpäin tunteistamme huolimatta.

    2.Tim.3:16-17: ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.”

    Jumalan tahto meitä kohtaan on koko ajan hyvä, Hän haluaa pitää meidät taivaan tiellä ja yhteydessään. Hän haluaa myös varustaa meidät, omin voimin ja omalla ymmärryksellä uuvumme ja eksymme. Kuinka sitten saamme Pyhän Hengen voimaa elämäämme? Tehokkain tapa on opetella ja opiskella Jumalan sanaa sekä yksin että yhdessä. On hyvä lukea Jumalan sanaa joka päivä. Itse pidän hartauskirjoista ja -sovelluksista, joissa on johonkin raamatuntekstiin liittyvä hartaus tai selitys joka päivälle. Sitä on hyvä mietiskellä rukoillen ja etsien Jumalan tahtoa elämäämme päivittäin. On myös tärkeää, että hakeudumme sinne missä saamme kuulla puhdasta Jumalan sanan opetusta.

    Jumala haluaa pelastaa sinut. Hän haluaa johdattaa sinua ja elämääsi. Hänellä on tarkoitus ja tehtävä elämääsi varten. Haluatko sinä antautua Hänen käyttöönsä ihan siellä arjen keskellä, niiden töiden ja ihmisten parissa johon Jumala on sinut johdattanut. Aina emme ymmärrä miksi Hän johdattaa meitä erilaisia reittejä ja tilanteita pitkin, mutta saamme luottaa, että Hän ei tee virheitä. Joskus se saattaa tarkoittaa jostakin vanhasta ja tutusta luopumista, että tilalle voi saada jotain uutta. Älä pelkää sitäkään.

    Runo:

    ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.

    Minunkin sisälläni tuuli joka ei ole tästä maailmasta. Kuulen sen huminan, suostun sen vietäväksi, vaikka en tiedä mitä reittejä se minua kuljettaa.

    Välillä ylös, välillä alas. Oksa taipuu, mutta ei katkea.

    Välillä tulee tyven, korsikaan ei huoju. Nauttii vain olostaan kurottaen kohti taivasta.

    Ja välillä myrskyää puhurin lailla, joutuu ravisteltavaksi, riisutuksi. Tuuli vie viimeisetkin kuolleet lehdet. Olet paljas ja alaston, riisuttu kaikesta.

    Kunnes lämmin tuuli taas hyväilee olemustasi. Kietoo turvaan ja pehmeään syliin, että uusi pääsisi taas kasvamaan, valtaamaan alaa.

    Jumalan tuuli on ihmeellinen tuuli. Se luo sinut uudeksi.”

    Anu Oikarinen