Kerron tässä niistä vaiheista, miten meidät johdatettiin Jyväskylään ja miten meitä on siellä johdatettu.

Kaikki alkoi kesällä 2021.

Olimme asuneet Lapinlahdella taajama-alueella isossa talossa nelisen vuotta vuokaralla. Olin toiminut yksityisenä perhepäivähoitajana kolmisen vuotta ja tehnyt välillä ympäripyöreitä päiviä. Vaikka talo oli kaunis ja iso niin siinä oli myös paljon työtä (mm. lumityöt, pihatyöt, siivoamiset, polttopuut). Talo oli myynnissä ja koko ajan oli takaraivossa ajatus, minne sitten, jos talo menee kaupaksi?

Olin väsynyt työtaakkaan ja koin olevani tosi yksin työssäni, korona-aikakin oli alkanut. Olimme toimineet reilun vuoden tukiperheenä. Tuleva syksy ahdisti kovin ja mietin miten jaksan enää töitä ja kodinhoitoa. Olimme pidemmän aikaan heitelleet ilmoille ajatusta toiselle paikkakunnalle muuttamisesta mutta meidän teini-ikäinen tytär vastusti ajatusta koska hänen kaverinsa jäisivät ja niin se ajatus aina haudattiin.

Kesällä -21 minulle tuli kova tarve päästä kaikesta ylimääräisestä tavarasta eroon. Juttelimme mieheni Markon kanssa siitä, että jos lähtö talosta tulee, niin yritämme lähteä mahdollisimman nopeasti, kahdessa kk:ssa, vaikka meillä olisi oikeus asua puoli vuotta.

Heinäkuun lopussa -21 kävimme rippijuhlissa Tampereella. Kun ajoimme Jkl:n ohi takaisin päin sanoin Markolle: ” Voisin kuvitella, että joskus asuisimme Jkl:ssä.” Mutta siihen se jäi, ajatukseksi siinä vaiheessa. Esikoisemme Otto muutti kotoa 20.8.-21 ja sen jälkeen talo tuntui entistä isommalta ja tyhjemmältä koska yläkertaan jäi tyhjä huone.

Työni loppuvat

Kun aloitin ypph syksyllä 2018, ajattelin että teen tätä työtä niin kauan kuin lapsia riittää. Syksyllä -21 minulta oli jäämässä kaksi lasta pois hoidosta ja Saimista en enää ollut saanut mitään tukia, kun hän täytti 3 v. Minulla oli vain yksi hoitolapsi ja toinen uusi hoitolapsi oli tulossa ja hänestä oli kirjoitettu sopimus aikaisemmin jo.

28.8.-21 lauantaina tuo hoitoperhe oli yrittänyt soittaa minulle mutta minulla oli puhelin äänettömällä enkä kuullut soittoa. He laittoivat viestiä, että heillä on tullut elämänmuutos eivätkä he voikaan jatkaa hoitosuhdetta kuin syyskuun loppuun asti.

Asunto menee alta

Seuraavana päivänä, sunnuntaina 29.8.-21 olimme sopineet, että vuokranantaja tulee käymään. Olimme vähän jännittyneitä ja mietimme mitähän asiaa heillä on. Odotin ulkona siskoni kanssa vuokranantajia ja siinä samalla siskoni kanssa juttelin, että jos joskus tulee mahdollisuus lähteä, niin olisi vain rohkea ja luottaisi että Jumlala johdattaa.

Vuokranantaja tuli juuri silloin ja he varovasti esittivät, että miltä se kuulostaa, jos he tulisivat taloon takaisin asumaan? Heidän perheessään oli tulossa muutoksia ja siksi palaaminen Lapinlahdelle oli järkevintä. Sanoimme että totta kai ymmärrämme tilanteen ja olemme valmiit lähtemään niin nopeasti kuin mahdollista.

Jumala puhuu olosuhteiden kautta

Jumala puhuu olosuhteiden kautta. Tämä oli selvä merkki, että nyt on jotain tapahtumassa. Tottakai siinä meni vähän pasmat sekaisin. Samana viikonloppuna menetin työn ja perheemme asunnon. Ja ilmaan jäi kysymys, minne sitten? Jeesuksen omana saamme muuttaa kaikki elämämme kysymykset rukouksiksi, Herra auta! Herra johdata! Onko nyt aika meidän vaihtaa paikkakuntaa? Jos on niin minne? Koin ihmeellistä rauhaa tuon myllerryksen keskellä ja oli olo, että nyt on Jumalan sormi meitä liikuttamassa koko perheenä. Tiesin myös, että monet rukoilivat meidän puolestamme ja tunsin kuinka rukoukset kantoivat meitä. Jumalan ajoitus on täydellistä. Aina ja joka asiassa, myös tämän meidän muuttomme kohdalla. Sähkön hinnat olivat nousussa juuri tuolloin joten ajatelkaa mitkä sähkölaskut meillä olisi ollut maksettavana, isossa talossa, jonka päälämmitysmutoto on sähkö?

Entä Jyväskylä?

Sitten meidän tyttäremme Hilma ja Martta rupesivat puhumaan että; ” Entä Jyväskylä?”  Hilmalla oli tuttuja rippikoulusta sieltä. Ihmeellistä tässä oli se, että Martta oli myös heti valmiina lähtemään, vaikka toki suru oli, kun kaverit jäisivät. Aikaisemmin hän oli aina vastustanut muutto ajatusta. Niin sitten rupesin rukoilemaan, että johdata tyttöjen koulut, meille asunto, omat ja Markon työkuviot, jos Jyväskylä on meidän paikkamme.

Tyttäremme Hilma puhui että hän haluaisi Jyväskylän Normaalikouluun lukioon opiskelemaan. Hänen kavereitaan opiskeli myös siellä. Sanoin hänelle syyskuun puolessa välissä että laita koulun rehtorille viestiä ja kysy mikä siellä on tilanne. Koulu on pieni ja sinne on vaikea päästä. Parin tunnin päästä Hilma sai sieltä vastauksen: ”Täällä on juuri eilen vapautunut yksi paikka, tervetuloa! ” Tämä oli minulle ensimmäinen merkki Jumalalta, että tuonne suuntaan.

” Tämä asunto on teille! ”

Toinen rukousaihe oli että Herra johdattaisi meille asunnon. Emme halunneet enää omakotitaloon vaan mielellään rivitalo, 4 huonetta (koska vanhemmilla tytöillä oli ehto, että heille omat huoneet), sellainen minne saa tuoda koiran sekä oma pieni piha ja sauna.

Huomasin ilmoituksen tori.fi:ssä. Tämä oli ainut iso rivitaloasunto mikä oli tullut juuri tarjolle yksityisellä.  Asuntoesittely pidettiin videoyhteydellä. Jotkut muutkin olivat olleet tästä kiinnostuneita ja olin ihan varma että me emme asuntoa saa, koska eihän meillä ollut töistäkään mitään tietoa ja varmuutta! Mutta eräänä päivänä vuokranantaja soitti minulle, että hänellä oli intuitio, että tämä olisi meille! 4 h, k, sauna, pieni piha, ja kun vuokranantajalta kysyin, saako tuoda koiran hän kysyi mikä rotu? Sanoin että kääpiösnautseri, ja hän sanoi, että saa tuoda, hänelläkin on ollut siinä asuessa saman rotuinen koira.  Lokakuun puolessa välissä kävimme katsomassa asunnon, kirjoittamassa vuokrasopimuksen ja veimme tavaroita asuntoon. Asunto oli osittain tosi likainen, siinä oli asunut ennen meitä opiskelijapoikia. Minulle tuli siitä paha mieli.

Enkeli?

Lähdimme ostamaan ruokaryhmää eräältä opiskelijatytöltä Jyväskylässä. Tämä kohtaaminen oli ihmeellinen. Hän oli todella ystävällinen, kiinnostunut kuulemaan miksi muutamme Jkl:ään ja kun tuli puhetta meidän likaisesta asunnostamme niin hän sanoi, että hän on tosi pahoillaan! Ihan vieras ihminen! Hän halusi käydä jututtamassa meidän tyttöjämme (jotka istuivat autossa) ja halusi rapsuttaa meidän koiraammekin. Tytöille hän sanoi, että tulette varmasti viihtymään Jyväskylässä ja että tämä on hieno opiskelija kaupunki. Hän toivotteli meille kaikille kaikkea hyvää. Kun lähdimme, kysyin Makelta, oliko tämä enkeli? Tuo kohtaaminen rohkaisi minua valtavasti. Ehkä sittenkin olemme oikealla reitillä. Vuokranantaja lupasi hoitaa asunnon siistiksi.

Osan huonekaluista saimme myytyä entiselle vuokranantajalle koska heillä ei ollut huonekaluja mukana ja saimme jättää ne entiseen kotiin. Lisäksi pidin ”huonekirppistä” missä kävi paljon asiakkaita. Tuli tunne, että todella kivuttomasti pääsimme ylimääräisestä tavarasta eroon. Mietinkin, kävikö meillä enkeleitä ostoksilla? Mitä en saanut myytyä, lahjoitin Ystäväntuvan kirpputorille.

Työpaikka

Olin hakenut yksityiseen päiväkotiin töihin mutta sieltä ei ollut kuulunut mitään. Siksi tein hakemuksia muuallekin ja olin jo sopinut pariin paikkaan haastattelut. Rukoilin että Herra johdata oikeaan paikkaan ja siunasin jo tulevaa työpaikkaa ja työkavereita! Kun muuttoon oli puolitoista viikkoa aikaan niin tuolta yksityiseltä päiväkodilta tuli soitto. Heillä oli tullut muutos ja tarvitsivat työntekijän pikaisesti. Sovimme haastattelun teamsin välityksellä seuraavaksi päiväksi ja että menen tutustumaan paikkaan muuton jälkeen maanantaina 1.11.2021.

Minä ja make saimme tehdä töitä perjantaihin 29.10.-21 asti. Muuttopäivä oli lauantai 30.10.-21. Kun näin pakettiauton minkä Make oli varannut meidän muuttoomme, minulle iski epätoivo ja ahdistus. Meidän jäljelle jääneet tavaramme eivät millään tule mahtumaan tuohon autoon! Mutta Jumalalla oli tämäkin jo hallussa ja hän johdatti Maken työkaverin muuttokaveriksi ja hänellä oli ihmeellinen taito pakata auto joka kohdasta tarkasti. Kaksi kuukautta oli mennyt siitä, kun vuokranantaja tuli käymään ja ilmoitti että joudumme lähtemään.

Maanantaina 1.11.-21 menin tutustumaan Martan kanssa hänen uuteen kouluun ja jätin hänet sinne. Siitä ajoin yksityiseen päiväkotiin tutustumaan. He kysyivät, haluanko tulla töihin ja seuraavana päivänä sain aloittaa siellä työt ja siellä olen edelleen. Eli yhden päivän olin työttömänä!

Jossain vaiheessa työsuhteeni jatkosta ei ollut tietoa ja niinpä kävin haastatteluissa parissa paikassa. Toisessa olin kolmen naisen haastateltavana ja yhtäkkiä minulta kysyttiin, mikä on minun supervoimani? Sain siinä rohkeuden todistaa heille uskostani Jeesukseen, ja siitä miten se on vaikuttanut elämässäni hyviä asioita. Hetki oli ihmeellinen ja kuivia silmiä ei ollut. Työpaikkaa sieltä en saanut mutta uskon että tuokaan käyntini siellä ei ollut vahinko. Ja ihmeellisesti minulle tarjottiin myöhemmin vakituista paikkaa tuolta yksityisestä päiväkodista.

Make sai huokaista puoli vuotta muuton jälkeen, hoitaa Saimia ja levätä. Toki hän haki töitä mutta ei saanut koska ei ollut sen aika. Koin että Saimikin sai isän tuona aikana, sellaisen, joka on läsnä eikä aina vain töissä. Lapinlahdella asuessa Make teki useampaa työtä, ja suhde Saimiin oli jäänyt ohueksi.

”Kaikki on myynnissä”

Olimme jättäneet/myyneet suurimman osan huonekaluista Lapinlahdelle joten tarvitsimme Jyväskylästä uudet huonekalut. Menin ostamaan lipastoa eräältä henkilöltä. Sieltä lähtiessä tuli puhetta että olemme juuri muuttaneet Jyväskylään ja tarvetta olisi kaikenlaisille huonekaluille ja tavaroille. Tämä henkilö kertoi että itseasiassa hänkin on muuttamassa ja kertoi että myy tavaroitaan pois. Kun kysyin mitä kaikkea on myynnissä, hän sanoi että ”kaikki on myynnissä!” Niinpä sitten menimme takaisin hänen asuntoon ja valitsin sieltä meille vielä mm. maton, nojatuolin ja toisen lipaston.

Markolle töitä

Keväällä -22 Make sai kuulla seinänaapurilta, että yksi firma etsii kiinteistönhoitajaa. Make oli sinne yhteydessä ja pääsi haastatteluun. Make oli hakenut tosi moneen paikkaan ja minä aloin olla jo epätoivoinen, kun ei minnekään pääse.

Kun Make oli menossa tuonne haastatteluun, rukoilin, että anna Herra vastaus heti, ettei tarvitse jäädä miettimään saako hän sitä paikkaa vai ei. Ja kuinkas kävikään!? Kun Make tuli sieltä haastattelusta, niin kysyin miten meni? Make sanoi, että hyvä etteivät jo heti työtakkia nakanneet niskaan, että ala mennä jo kentälle. Eli vastaus oli kyllä, Make oli saanut vakituisen työpaikan.